SIINÄHÄN SE MENI TÄMÄKIN VUOSI 2024

Lokakuussa muuttui jo ikäluvuksi 77 v. Jotenkin nämä vuodet ja tämä aika on alkanut menemään ohi kiihtyvällä vauhdilla. Sitä vaan havahtuu, että onkin jo joulukuu ja onko mitään tapahtunut tai olenko saanut mitään aikaan. Yksi näkökulma tähän on tietysti, että mitä tässä iässä nyt enää tarvitsee saada aikaan. Samalla kuitenkin joku tuolla aivotoiminnassa yrittää piiskata tekemään sitä sun tätä eikä vaan olemaan eläkeläinen. Eikä minulla ole sitä kiikkustuoliakaan vielä. Keittiössä istutaan anopin tytön kanssa, juodaan kahvia ja katsellaan hiljaisina luontoa ikkunan takana. Viidenkymmenen vuoden jälkeen ei tarvitse niin paljon sanoja.

Tuossa kun mietin niin kai nämä vuoden aktiviteetit voisi ryhmitellä ainakin näille aiheille:

- Oma oleminen yleensä

- Digineuvojana toimiminen

- Teattereissa käynti

- Matkustelu

- Yhteydenpito ystäviin

- Taloyhtiön hallinto.

Oma oleminen yleensä on ollut vaihtelevaa. Kroppa on alkanut osoittaa kaikenlaisia hidastavia ja olemista hankaloittavia oireita. Vanhuus tuo tullessaan sanotaan, mutta kai siinä on nämä omat ei niin kovin itsestäni huolenpitävät elintavatkin. Eniten harmittaa kai tuo kävelemisen jäykistyminen. Kyllä vielä ihan hyvin liikkeelle pääsen ja pärjäänkin, mutta ei mene enää entiseen malliin. Pää onneksi pelaa edelleen ja tietokoneella kuluukin aikaa liiankin paljon. Ajokortinkin sain vielä uusittua. Seuraava syyni olisi 82 vuotiaana, jotta minkähän lainen kuski sitä silloin on?

Digineuvojana toimiminen on varmasti ollut se eniten osallistava aktiviteetti. Olen ollut jo vuosikausia Jyväskylän ikääntyvien yliopiston vapaaehtoisena digineuvojana ikäihmisille. Muutaman kerran vuodessa on digiaiheisia kursseja ikäihmisille, joissa toimimme apulaisina. Viikottaisia / joka toinen viikottaisia nettinurkkia on ympäri Jyväskylää. Olen itse osallistunut kolmen eri nettinurkan toimintaan pari kolme tuntia aina kerralla. Tämän lisäksi uutena juttuna on tullut etäopastus.fi -palvelu vanhustyön keskusliitolta. Se on valtakunnallinen helpdesk, josta ikäihminen voi pyytää digiapua soittamalla päivystyspuhelimeen tai lähettämällä netistä löytyvän digiapupyyntölomakkeen palveluun. Oma roolini on ollu tänä vuonna puhelinvastaajana toimiminen yksi tai kaksi kertaa viikossa. Otan vastaan apupyynnön ja yritän keskustelussa selvittää mistä on kyse. Sen jälkeen muotoilen pyynnön järjestelmäämme (Vanhustyön keskusliitto / SeniorSurf), josta varsinaiset ’ratkaisijaikänörttimme’ sitten poimivat pyynnön ja alkavat etänä ratkoa ongelmaa pyytäjän kanssa. Toki aina joskus pystyn auttamaan jo soiton aikana.

Miksi tätä teen? Siinä pysyy oma digiosaaminen vireänä ja aina oppii uutta itsekin. Totta kai tuntuu hyvältä jos pystyy auttamaan jotakuta. Aika usein pyyntösoitoissa ongelma kartoitetaan aika nopeasti, mutta sitten jutellaan saman verran niitä näitä elämän menosta ja soittajan tilanteesta. Itse koen tämänkin puolen aika tärkeäksi. Aika monelle tuollainen soittokin voi olla tilaisuus saada jutella jonkun kanssa.

Teattereissa käynti on ollut aika aktiivista kuluneen vuoden aikana. Tuo alue on jotenkin juurtunut sieluun. Viime vuosituhannella tuli oltua teatterin tekijäkin liki 15 vuotta. Sen myötä on jäänyt halu kiertää katsomassa kaikenlaisia esityksiä kaikenlaisissa teattereissa. Tänä vuonna muistelen teattereissa käyneeni ainakin Jyväskylässä, Mikkelissä, Tampereella, Muuramessa, Petäjävedellä, Kuikassa ja Hietamalla. Minulle teatteri on osin kuin peiliin katsomista eli jollain lailla itseäni monasti tuijotan kun näyttämön menoa seuraan. Tuntuisi köyhältä, jos tämä jäisi elämästäni pois.

Matkustelu on tänä vuonna vähentynyt. Vuosi vuodelta lisääntyy sellainen tunne, että en viitsi lähteä. Siinä on se pakkaaminen ja kulkuneuvot ja tungokset ja vaivannöt lentokentillä jne. Kai se on tämä ikä jo rasite tässäkin. Sitten kun on saanut lähdetyksi niin on ihan tyytyväinen kuitenkin. Tämän vuoden saldoon tulee Ahvenanmaa ja Visby. Ihan oli mukavaa kummallakin reissulla. Autokin olisi ihan tänä vuonna hankittu menohaluinen peli, mutta ei vaan sytytä enää Lappiinkaan lähteminen. Semmosta Sysi-Suomessa pyörimistähän sekin on ollut. Voi voi.

Yhteyden pito ystäviin on sentään pienimuotoisen aktiivista. Välineenä on ihan perinteiset postikortit ja tietysti facebookin messenger. Varsinkin turkulaisiin Kariin ja Soileen tulee pidettyä viikottaista yhteyttä. Meidän päästä minä mesettelen Karin kanssa ja anopin tyttö Riitta kirjoittelee viikottaisia kortteja toki tekstin minulle näyttäen. Edellä mainitut matkatkin tehtiin heidän kanssa yhdessä. Itse asiassa tulimme toisemme tuntemaan Reinin risteilyllä yli kymmenen vuotta sitten ja siitä se yhteydenpito oikeastaan alkoi. Monta jokiristeilyä on heidän kanssaan tehty. Entistä työporukkaa ja teatteriporukkaa tapailee satunnaisesti satunnaisissa tilanteissa ja tilaisuuksissa.

Taloyhtiön hallinto hallituksen puheenjohtajana tietty aiheuttaa, jos ei muuta niin henkistä kuormaa. Meillä on pieni taloyhtiö, kolmen hengen hallitus ja sopiva isännöitsijä niin, että normaalisti ei vaivaa. Mutta kuitenkin aina sitten sattuu ja tapahtuu ja sitten tulee touhua.