Digineuvojana toistakymmentä vuotta                         

Taustaa

Viitisentoista vuotta sitten loppui 36 vuotinen urani tietokonemaailmassa, alkoi lyhyt työttömyys ja sitten eläke. Melko nopeasti ajauduin vapaaehtoiseen digineuvojapalveluun. Silloin tuntui tarve neuvontaan olevan nousussa, nythän se on jo riistäytynyt käsistä. Olin jotenkin allapäin pohtinut ikääntyvien ja nuorempienkin selviämistä kun kaikenlaiset palvelut vietiin verkkoon itsepalveluna tehtäväksi. Kaunis ajatukseni oli silloin, että jos minä voin auttaa tuossa selviytymisessä niin minä joutessani voin auttaa. Pysyyhän siinä myös omat taitoni vireillä.

Aloitin oman kaupunginosani Keltinmäen asukasyhdistyksen tiloissa. Pantiin jonkinlainen ilmoitus julki, että kysyä voi. Avustin asukastalolla ja sovittaessa avun tarvitsijan kotona. Kotikäynneistä luovuin jo muutaman vuoden päästä, mutta siitä tuolla myöhemmin.

Miksi ja mihin apua annetaan

Alussa koin halua ja kykyä auttaa ihan tietokoneen peruskäytössä. Opeteltiin tietokonetta yhdessä. Kokeiltiin kirjoittamista, piirtämistä ja ihan vaan hiiren, näppäimistön ja tietokoneen yhteistoimintaa. Aika usein peluutin pasianssia kun siinä hiiren käyttö tuli hyvin tutuksi.

Aika paljon tarvittiin silloin apua pankkiasioiden hoidossa, mutta kun ihmisiä pelotti hoitaa sitä koneella. Entä jos rahat häviävät, jos teen virheen? Harjoiteltiin pankkisovelluksia joidenkin pankkien tarjoamilla harjoitusohjelmilla. Käytiin toki ihan omallakin ruudulla ja laitettiin laskuja maksuun. Tässä piti vaan varmistaa, että tuettava ymmärsi minun sulkevan kaiken näkemäni muistista kun ovesta ulos menen.

Sähköpostin käyttö ja viestien (messenger) lähettäminen ja vastaanottaminen oli haluttuja. Usein haluttiin opetella jo ulosmuuttaneiden jälkeläisten kanssa kommunikoimaan ja miksei muidenkin tuttavien kanssa.

Sitten viimeisen 15 vuoden aikana on nopeasti tulleet kuvioihin älykännykät ja tabletit unohtamatta älytelevisioita ja muita kodinkoneita. Ikäihmiset ovat vapaaehtoisesti tai yhteiskunnan painostaman niitä hankkineet. Pystyäkseni niissä auttamaan on tarvinnut ottaa niskasta kiinni itseäänkin ja pyrkiä oppimaan uusia asioita.

Vaativuusaste kohosi nopeasti myös digineuvojalla. Alkuaikojen peruskäyttö meni työvuosien tuomalla rutiinilla. Nyt piti kehittää itseäänkin aika nopeasti. Piti kehittyä omien koneiden käytössä että pystyi neuvomaan avunpyytäjiä. Itsekin taisin hankkia ensimmäisen älykännykkäni vasta eläkkeellä joskus v. 2015. Siihen asti olin sitä mieltä, että riittää kun on puhelin jolla voi soittaa ja tekstiviestin lähettää.

No, tietystihän uuden oppimiseen auttoi ymmärrys siitä, että näkin laitteet ovat vain tietokoneita, joissa ohjelmoijan tekemät ohjelmat pyörivät. Periaatteessa kaiken pystyy omaksumaan, jos ymmärtää miten tietokone toimii, näin ajattelen itse.

Avun tarve laajenee

Enää ei pankkiasioiden hoito olekkaan se päällimmäinen. Todella monet seniorit hoitelevat päivittäisiä asioita mobiilipankissa. Niihin sitten puhkeaa erilaisia kysymyksiä ja avun tarpeita, mutta peruskäyttö on aika hyvin hallussa.

SOME -maailma kiehtoo jo meitä varttuneempiakin. En itsekään varman päälle osaa sanoa mikä on SOMEa ja mikä ei. Facebook, Instagram, X, WhatsApp, Youtube yms. ohjelmat ovat jo herättäneet meidät seniorit. Omien tuotoksien julkituominen, toisten tuotosten seuranta ja yhteyden pito lienevät syitä herättämään meidänkin kiinnostuksen.

Esimerkkinä voisi käyttää valokuvien hallintaa. Nythän kamerat kulkee taskussa olevassa kännykässä ja kuvien ottamisesta on tullut helppoudessaan suosittua. Miten saadaan kuvat siitä kännykästä tietokoneelle on yleinen avunpyyntö. Monelle kännykkäkuvaajalle tulee yllätyksenä, että kuvat löytyikin jo Google kuvista. Ei tiedosteta, että useimmiten Android puhelimen omistalla on Gmail -tili ja sitä myöten Google tili ja kännykkäkuvat menevät Googlen pilvipalveluun, josta ne ovat käytettävissä.

Videoyhteydenpito ystävien kanssa on tullut mahdolliseksi ja kiinnostaa helppoudessaan. Myös erilaiset Teams, Zoom yms. neuvotteluohjelmat ovat tulossa tutuksi vallankin, jos kuuluu johonkin ryhmätoimintaan. Unohtamatta helppoa kasvokkain yhteydenpitoa vaikka toiselle puolen maapalloa.

Miksi ja miksei

Avustettavaan yritän aina saada rauhallisen vertaistunteen. Minäkään en toki tiedä kaikesta kaikkea vaan vertaisikätoverina koitamme yhdessä ratkaista ongelmaa. Ehkä minun etuni joskus on se, että tiedän mistä ja millä lailla voi kysyä neuvoa, jos ei itse heti keksi ratkaisua.

Viimeisen vuoden aikana tekoälyt ovat alkaneet antaa hyviä neuvoja. Tai sitten ihan googlettaminenkin antaa jo laajat ohjeet moneenkin kysymykseen. Näin voimme yhdessä etsiä vastauksia ja neuvottavallekin jää ehkä mieleen hakurutiineja.

Missä apuani annan

Kotikäynnit lopetin vajaa kymmenen vuotta sitten. Sattui pari dementiaan viittavaa kysyjää ja tiettyjen riskien takia lakkasin käymästä kodeissa. Toki jos on aivan tuttu ja varma kohde niin vieläkin käyn.

Apuani on tarjolla tänä päivänä VTKL:än etäopastus.fi palvelussa. Toimin myös Jyväskylän ikääntyvien yliopiston digineuvojana muutamassa pisteessä kaupungilla. Myös yliopiston järjestämien kurssien apulaisena tulee käytyä.

Mikä on vertainen digineuvoja

Kuulun itse (77 v.) seniorien sekaan. Olen mielestäni ja palautteenkin perusteella hyvin rauhallinen ja saan avuntarvitsijankin rauhoittumaan. Otamme kokeilut ja harjoittelut niin monta kertaa uusiksi, että asia tulee ymmärretyksi. Kysymykseen eikö jälkeläiset voi auttaa saa aika usein vastauksena, että ei ne ehdi. Neuvovat kyllä supernopeasti, mutta ei niillä ole aikaa kerrata. No, ei tietysti pidä yleistää tätä, onhan niitä kärsivällisiäkän jälkeläisiä.

Rohkaisua yritän valaa oppilaisiin, ei tämä mitään tähtitiedettä ole vaikka siltä ensin tuntuisikin.

Seppo Salminen

Vapaaehtoinen digineuvoja