JOULURISTEILY SAKSAAN 22. - 26.12.2021

Olipas jännä matka. Ptkä odotus ’palkittiin’ ja K-tilanteesta riippumatta päästiinkiin matkaan. Meitä matkalaisia oli n. 140 ja huolenpitäjät päälle. Matkalaisten puheista kuului, että oli tätä irtiottoa odotettu jo. Meiltä oli tämä tilanne jo peruuttanut neljä Kristina -matkaa. Olimme aina siirtäneet alkumaksut sitkeästi seuraavaan yritykseen. Ilmeisesti tämänkin matkan toteutuminen oli ollut tarkalla ihan viimeisiin päiviin asti. Jos nyt oikein kuulin niin viimeisenä yönäkin oli vielä järjestäjälle tullut uusia määräyksiä miten pitää toimia. Kaikkihan oli ilmeisesti kiinni saksalaisista vaatimuksista.

Siispä meiltä edellytettiin Koronapassia ja alle 24 tuntia sitten otettua koronatestiä. Niinpä Kristina teki sitten jo Vuosaaren Hansaterminaalissa ensimmäisen koronatestin. Oli ilmeisesti Finnlinesin laivaan nousun edellytys. Negatiivisiksi kaikki havaittiin ja laivaan päästiin. 

24 tunnin vaatimuksen takia laivalla alkoi sitten uusi testi Travemünden satamaan tulon jälkeen toisena matkapäivänä. Tämän testin suorittivat Kristinan paikalliset yhteistyökumppanit, joilla on saksalaisten viranomaisten myöntämä lupa tehdä näitä. Eli myöhään aatonaattoiltana ja vielä osin aattoaamunakin testejä pyöritettiin. Negatiivisia toki edelleen kaikki olivat. Tunnelma oli toki myönteinen tuosta ’leimasta’ huolimatta. Pääsimme siis kaikesta negatiivisuudesta huolimatta viettämään jouluaattoa Saksan mantereelle.

Itse matkahan toteutui Kristinan tiukalla hyvällä laadulla. Risteilyisäntä Jukka Heliniltähän ei voi muuta odottaa kuin hyvää. Ja kun hyvää yrittää niin priimaa pukkaa. Palvelualttiisti hoitivat myös roolinsa Sasu Honka, Mia Nordström ja Jari Hyytiäinen.

Viihdepuolelle oli tälle matkalle hankittu Tiina Räsänen ja Petri Hervanto. Pitkästä aikaa oli upeata kuunnella livenä hienoa laulua ja musiikkia. Taas kerran täytyi nostaa hattua myös Helinin Jukalle laulajana ja soittajana. Odotuksia palkittiin. Yhteislaulun peruuttaminen taisi olla varsinaisesti ainoa K-tilanteesta johtuva muutos. Ei haitannut henkilökohtaisesti kun en osaa laulaa. Musiikin lisäksi oli tietysti pakollinen tietokilpailu, jossa koitettiin tunnistaa tv-sarjojen tunnusmusiikkeja. Hienosti meni sekin, siis kaikilta muilta. Sasu esitteli Kristinan tarinan hiukan erilaisella konseptilla. Samalla hoitui tietysti matkamahdollisuuksien esittelykin.

Tärkeä (ellei tärkein) oli tietysti ruokailu. Sitä riitti ja ruoka oli hyvää. Yllättävää kyllä paino ei noussut, mutta mahtoiko johtua siitä, että pitkässä laivassa tuli huvittavastikin pitkiä kävelyjä kun päivän mittaan kulki useamman kerran keulahytistä keskilaivan hisseille ja sitten taas vastaava matkaa palvelukannen jompaan kumpaan päähän.

Aattopäivä yllätti lumipeitteellä. Oli järjestäjien mielestä harvinainen näky siellä. Aluksi ryhmä rahdattiin kolmella tutulla bussilla Tressowiin jonkun linnan edustalle. Nautimme kuumaa glögiä ja paikallinen joulupukki laittoi ison piparin kaulaan. Vähän oli sohjoista ulkona, mutta ei haitannut. Sieltä sitten jatkettiin Grevesmühleen Nikolain kirkkoon urkumusiikkia kuuntelemaan. Komealta se aina kuulostaa vanhojen holvien alla. Kun en oikein tunne klassista ja menin laskuissa sekaisin niin onneksi loppukappaleena oli O du fröhliche (Karl Peter Chilla) ja tutultahan se tuntui eli osasin taputtaa oikealla kohdalla. 

Tästä sitten jatkoimme takaisin Travemündeen Atlantic Grand Hotelliin okein ison talon tyylilounaalle. Hienot puitteet ja monipuolinen buffetpöytä. No, makuasioistahan voi vain olla eri mieltä. Pääsääntöiseti ihan OK. Lounaan jälkeen laivalle. Ja sitten syötiin taas laivan buffetpöydästä.

Kolmisen tuntia tämän jälkeen
alkoikin sitten reipas myrsky.

Sääkin melkein suosi matkaa. Vasta paluuyönä iski 25 m/s myrskytuuli. Siis oli aika reipasta menoa. Ei tullut oikein uni. Hytissäkin juomalasit lenteli pöydältä ja hajosi tuhannen siruiksi lattialle. Siinä sitten yöllä koitti olemattomalla työkalulla raivata kulkureittiä aamuksi, ettei loukkaa itseään. Mutta tällehän ei matkan järjestäjä eikä laivayhtiö tietenkään mitään mahda. Se kuuluu mahdollisuutena tällaiseen matkailuun.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Kristina teki sen ja me kaikki teimme sen. Siis rohkenimme lähteä matkalle ja ilmeisesti tyylikkäästi siitä myös selvisimme. Tätä kirjoitan kolmantena kotiintulopäivänä eikä vielä ainakaan ole perään kuulutettu, että ryhmässä olisi altistumisia. Finnlinesin laivaväki tuntui myös olevan mukavan palveluhenkisesti mukana. Kai tällainen ryhmä oli heidänkin matkalle hyvä lisä. Varmaan parikymmentä rekkakuskia siellä oli tämän ryhmänlisäksi, mutta ei varmaan muita.

Täytyy ruveta miettimään jo mihin seuraavaksi Ruotsiin suuntautuva Ropax vähän kiinnostaisi tulevan suvena. Olisikohan tämä K-tilanne jo edes jotenkin laimentunut silloin.

Kissat ovatkin hirveän vaarallisia

 Voi hyvä ihme meitä ihmisiä. Nyt tämä Uuraisten Misu -kissa on sitten kuitenkin määrätty siirrettäväksi vanhusten asuntolasta. On erittäin vaarallinen, saattaa aiheuttaa verenmyrkytyksen, aivokalvontulehduksen, ja mitä kaikkea siinä julkilausumassa oli lie lueteltu.

Olen 74 vuotta ollut kissa-ihminen ja sitä mieltä, että voiko ihailtavampaa ja rauhoittavampaa kotieläintä olla. Joskus saattoi tulla pieni kynnen naarmu, mutta sekin yleensä oli vaan tarkoituksellisen pieni huomautusluonteinen ele. Nyt sitten meille kerrotaan mitä kaikkea kauheuksia tuo kissa voi saada aikaan.
Päivä päivältä meille luodaan aina uusia rajoituksia asioihin, joita olemme pitäneet ihan luonnollisina elämään kuuluvina osina. Onneksi olen jo näin kauan elänyt. Olisi jännä nähdä mitä asioita 50 vuoden päästä on enää suositeltavaa tehdä. Hurja nähdä minkälaiset kotikissojen hävitystalkoot tästä alkaa. Onhan ne tietysti vaarallisia lapsillekin saati aikuisemmillekin. Vastuuntuntoiset kissanpitäjät alkanevat nyt toimiin.

 

OLENKO HARHAAN JOHDETTU?

Takinkääntäjiksi ovat rokotusasiantuntijajulkkikset muuttuneet. Alkuvuosipuoliskolla otin omat Pfizer -rokotteeni hyvässä uskossa. Siis jotenkin aikani näitä asiantuntijoita kuunnelleena aloin sen verran uskoa, että ei ole mitään ongelmaa rokotuksista. Ne ovat hyvin testattuja ja niitä voidaan huoletta käyttää. Suurin motiivi minulla kuitenkin oli, että ns. rokotuspassista on tulossa matkustusasiakirja. Samoin uskoin, että sitä saatetaan ruveta kyselemään tapahtumissa. Yökerhot eivät enää repertuaani onneksi kuulukkaan.

No, en saanut mitään tietoisia sivuvaikutuksia, en ensimmäisestä enkä toisestakaan piikistä. Viisi kuukautta on kulunut eikä tätä kirjoitettaessa ole (vielä) korona iskenyt. Hyvä niin. Sitä en tiedä sainko sen paljon puhutun ’sirun’ samalla eli kuinka tarkassa seurannassa olen. Tästä oli hyvä juttukin: tietokoneita ei saa koottua sirupuutteen vuoksi. Syy on, että kaikki sirut on käytetty rokotuksissa ihmisiin. 😁😁

Mutta se takin kääntäminen sitten. Vakuuttavasti korona-ajan esiintynyt korkea asiantuntija on yhtäkkiä ruvennut vastahankaiseksi kun puhutaan esimerkiksi työntekijöiden pakkorokotuksista. Nyt hän sanoo syyksi, että vielä ei ole riittävää kokemusta rokotteiden vaikutuksesta. Sen takia ei voida pakottaa ketään ottamaan rokotetta. Siis keväällä 2021 oli puheet ihan toiselta planeetalta. Rokotteet ovat hyvin testattuja ja turvallisia ottaa. Turha pelko pois sanottiin silloin.

Pakosta tulee tunne, että minutkin harhaanjohdettiin keväällä noilla vakuutteluilla. Nyt tunnustetaankin, että ei vielä voida olla varmoja vaikutuksista.

Tähän hyssyyn sitten on jo toisella suupielellä ruvettu tarjoamaan kolmatta piikkiä. Mistä sen uskon nyt siihen yhtäkkiä ottaisi?

Tämmösiä pohdin nyt.

Seppo

Mitä tässä oikein tänään sanoisi?

 Mitä tässä oikein tänään sanoisi?

Juhannussunnutai on kääntynyt iltapäivään. Ulkona on +23 ja pieni pilviharso. On kuitenkin sellainen hiostavan(?) lämmin tunne. Ukkosta ei kuitenkaan ole vielä tänään kuultu. Saisi tuo vähän sataa tänäänkin. Syöty on hyvää kotiruokaa ja iltapäiväkahvikin toscakorvapuustin kanssa nautittu. Ulkoisesti ja sisäisestikin siis kaikki hyvin. Mutta jotkut asiat pyörivät mielessä aina vaan.

Matkustaminen avautuu tiedotti suosikkimatkanjärjestäjäni ja niin tuo vissiin valtiovaltakin antaa ymmärtää tietyin varauksin. Tulee vaan mieleen se vuosien takainen Harri Holkerin aikainen verohallinnon suosikkijulkaisu ’Verotus kevenee’.
Uutisissa kuuluu kuitenkin aika isoja tartunta ja altistus -määriä. Jalkapalloturistien mukana on ilmeisesti tullut iso määrä näitä. Turun – Tukholman autolautalla oli koko joukko altistumisia ja tartuntojakin. Mitä nyt sitten tulee ilmi kun Juhannusfestivaalien vietosta toivutaan, jos toivutaan. Muutama EU -maakin ottaa uudelleen rajoituksia käyttöön pahentuneen tilanteen takia.
Eli kun ajattelee kuinka paljon Suomen ympärillä on tautia vielä niin kyllä se lottovoitolta varmaan tuntuu, jos syksyllä ei ala seuraava aalto.

Rokotustodistus, ihan sellainen EU-tasoinen, on tulostettuna omakannasta ja myös kännykkään tallennettuna. Puolitoistaviikkoa on jo kulunut toisestakin piikistä eli tehon pitäisi muutaman päivän päästä olla parhaimmillaan. Mitä se nyt sitten tarkoittaakaan? Yhä enemmän tulee uutisia myös rokotettujen sairastumisesta ja vielä uudelleen sairastumisesta. No, muistaakseni sillä lohdutetaan, että jos saan nyt tartunnan niin se on (ehkä) lievempi.

Tätä todistusta ilmeisesti nyt matkanjärjestäjät ja ilmeisesti rajaviranomaiset pitää vaadittuna asiakirjana päästäksesi kulkemaan. Puheita on myös, että isojen tilaisuuksien portilla voitaisiin tätä kysyä, mutta tämä nyt on täysin epävirallista tietoa.
En kyllä itse koe oloani kovinkaan paljon helpottuneeksi vaikka molemmat piikit olen saanut. Kyllä vahva varovaisuuteni kaikessa kulkemisessa ja kohtaamisissa jatkuu. En tiedä helpottaako se koskaan vai onko tämä nyt todellakin se ’uusi normaali’.

Kulttuuri on sitten olosuhteista johtuen ollut aika pienessä roolissa reilun vuoden aikana. Teatterit, konsertit, urheilutilaisuudet, yms. on jääneet osallistumatta kun eihän niitä oikeastaan ole ollutkaan. Nyt tämän kesän myötä on alettu käymään pesäpallopelejä katsomassa eli sen verran rohkaistuttu. Maskia sielläkin koitetaan pitää lähitilanteissa eli käytännössä kioskijonossa. Teatteria olen todella kaivannut. Viime syksynä pari kertaa tuli käytyä ennenkuin esitykset alkoi peruuntua. Kesäteatterithan oli vuosi sitten myös kortilla. Nyt ainakin useampi kesäteatteri kertoo aloittaneensa uudella innolla. Täytyy varmasti käydä niissä, jos ei muuta estettä tule.

Yhdistystoimintakin on suurelta osin siirtynyt erilaisiin nettitilaisuuksiin vähän tietysti tarkoituksesta riippuen. Pitkästä kokemuksesta sanoisin, että kyllä ihmisten tapaaminen livenä on kuitenkin se mikä tuo sisältöä ja tunnetta yhteisöön ja ihmisiin. Vähän sääliksi käy kolmannen sektorin yhdistyksien jäsenien puolesta. Toki valtaosa osaa ja käyttää nettiä edes jollain tavalla, mutta turhan iso joukko jää silti vielä toiminnan ulkopuolelle. Todella toivon, että tilanne helpottuu ja voidaan taas tavata ja järjestää ihan livenä erilaisia tilaisuuksia.

Synkistelyltä tuntuu tämä oma ajatteluni. Kaikesta huolimatta kyllä toivon, että tilanne todella rauhoittuu ja pysyy rauhallisena. Olen itsekin jo loppuvuoteen varannut ulkomaanmatkan. Neljä kertaa on matkavaraukseni pandemian aikan siirtynyt. Ehkä se nyt onnistuu.
Eihän tässä olemisessa sinänsä mitään vikaa ole. Rauhallista kotielämää ja välillä ulkonakin liikkumista. Kaupoilla käydään ja asiat hoidetaan. Anopin tyttö on minun onnekseni viihtynyt keittiössä ja ravinnon saantini on ollut turvattua. Viime aikoina on kotikeittiö jopa tarjonnut hienoja normaalista poikkeavia yllättäviäkin tuotoksia. Kiitos siitä.
Toki nyt kesän tullen on taas jo välillä käyty valmiissa pöydässäkin rentoutumassa ja nauttimassa.
Tulee tästä yleistilanteesta mieleen muutamia vuosia sitten YLE / Lapin toimittajan lausuma: ”Ei se niin mee etteikö se jotenkin mee.”

 

 

PIIKILLE SITTENKIN

No niin, nyt minäkin rokotusvastainen näköjään alan pehmoilemaan. Rokotusaika on varattu kiirastorstaina klo 13:10. Toivottavasti ei ole aprillia. Lupasivat sitä Pfizeriä kun sanoin, että Astra Zenecaa en ota. Mieluummin olen ilman.

Mikä muutti kovan linjani. Yksi syyllinen on entisen työkaverin vaimo. Tavattiin Prismassa naamioituneena. Hän entisenä sairaanhoitajana piti minulle kunnon motivointipuheen. Viime viikolla kun kävin muilla asoilla työkaverin luona niin vaimonsa ihan kivasti(?) taas muistutteli kuinka tarpeellista rokotus on ja että vaaratkin on todella pienet (uskoo ken tahtoo).

No, pääsin juuri kotiin tuolta vierailulta niin puhelin soi. Jyväskylän rokotusneuvonnasta tarjottiin rokotusaikaa. Toki sanoivat, että pakollistahan se ei ole. Sanoin, etten Astra Zenecaa ota, johon vastattiin, että no problem. Varataan teille Pfizer -rokotuspäivältä aika.

No olin vielä niin tohkeissani hetkeä aikaisemmin saamastani motivoinnista, että varasin ajan. Samalla myös vaimoni otti ajan.

Yksi syy on toki puhe tästä rokotustodistuksesta. Siitä saattaa tulla passin kaltainen dokumentti matkailun mahdollistamiseksi ja me tykkäämme matkustella. Nyt on kaikenlainen matkustelu ollut toista vuotta mahdotonta. Jos vaikka vielä joskus.

Yksi hyvä syy on myös vaimoni kommentti meidän joutumisesta yhteiskunnan hylkiöluokkaan ilman rokotusta.

 

JOKU TÄSSÄ MÄTTÄÄ 

Pitkän elämänkokemuksen tuomana olen ymmärtänyt, että rokotteiden suunnittelu, kehittäminen ja vallankin testaaminen yleensä kestää vuosikausia.

- Nyt koronaroketteet on kehitetty ja väittämän mukaan testattu alle vuodessa.

- Onko lyhyen kehitys- ja valmistusajan puitteissa edes pystytty luomaan varmoja testituloksia rokotteen vaikutuksista? Siis sekä hyvistä että pahoista vaikutuksista.

- THL, valtiovalta ja muut päättäjät lukevat noita pikapikaa aikaansaatuja testituloksia ja kertovat kansalle, että on hyvin ja pitkäaikaisesti testattu niinkuin muutkin rokotteet on tehty. Uskottavaa?

- Nyt jo asiaan liittyvät viranomaiset sitten kuitenkin kertovat, ettei rokote kuitenkaan anna suojaa tartunnalle. Siis rokotehan otetaan ettei sairastuttaisi!

- Viranomaiset sanovat, että nyt tehdyt rokotteet suojaavat myös muuntovirukselta. Miten on mahdollista väittää noin kun muuntunut virushan on käsittääkseni syntynyt vasta kun näitä ’pikarokotteita’ on jo vähän testattu?

- Viranomaisten ja muiden asian omistajien lausunnoista kuulee viestin, että vaikka tämä on nyt näin epävarman tehokasta niin ottakaa kaikki rokote kun ei parempaakaan ole tarjolla. Se sattaisi auttaa.

Jotenkin tuntuu lottoamiselta tämä touhu nyt. Ei mitään voita ja rahat menee kuitenkin.

KUMMALLISIA AJATUKSIA NÄYTTELEMISESTÄ

Kaikenlaisia ajatusketjuja syntyy tämän korona-ajan pakkojoutenolosta ja jouten ollessa. Nyt yhtäkkiä ilman mitään tietoista ärsykettä rupesin miettimään näyttelemistä ja mitä se oikein tarkoittaa. Karin vanhassa pilakuvassakin vanha maalaisisäntä kertoo kaverilleen käyneensä tiatterissa ja että oli ihan mukavaa. Mutta kuitenkin hänestä tuntui, että ne olivat sopineet etukäteen mitä sanotaan.

Vanha ”vitsi” mutta niin totta kuitenkin. Sitähän se näytteleminen lavalla on, sanotaan opittuja vuorosanoja sovitussa järjestyksessä ja sovitulla tavalla. Itsekin sorrun aina joskus kertomaan, että tykkään teatterissa käynnistä koska näyttämö on niin kuin peili. Siis voit katsella elämää ja joskus ikäänkuin itseäsi.

Mutta eihän se mitään oikeata elämää ole mitä lavalla tapahtuu. Siitä puuttuu elämän itseohjautuvuus. Kaikki tehdään sovitusti niin kuin ohjaaja on käskenyt. Itsekin katsojana aina joskus eläydyn tilanteisiin ja saan kiksejä, että noinhan se elämässä menee. Kuitenkin kaikki mitä katselet on vaan joukko jonkun kirjoittamia vuorosanoja.

No, se joku eli näytelmäkirjailija on jostain mielikuvituksestaan luonut paperille nuo vuorosanat. Ehkä siinä enimmäkseen on yritystä kirjoittaa niin kuin oikeassa elämässä sanotaan. Ja tietysti luoda kohtauksia niin kuin elämässä tapahtuisi. Kuitenkin ovathan nekin vuorosanat vain jonkun ihmisen mielikuvituksen tuotteena syntynyt käsikirjoitus. Kirjailija toki hyvässä uskossa kokee näin tapahtuvan oikeassa elämässä unohtamatta lisätä käsikirjoitukseen teatterin vaatimia yllätyskäänteitä. Eihän kukaan haluaisi ihan oikeasti katsella omaa tavallista elämäänsä vaan odottaa jotai yllätyksiä. Vaan onko ne käänteet sitten oikeasti elämässa mahdollisia vai vaan kirjailijan mielikuvituksen tuotetta?

Niin tai näin, kyllä minä silti tykkään teatterissa käydä ja katsoa erilaisia hyviä näytelmiä. Saa olla välillä vaikka vähän raskaitakin, mutta kyllä tietysti kunnon komedia antaa kevyen mielen.

Käydään toki edelleenkin ystävät teatterissa ja nautitaan. Vaikkakin ne on etukäteen sopineet mitä sanovat siellä.

seppo

ps. parempaa tätä vuotta kaikille ja pysytään terveenä!