Ruokapalautetta

Viime aikoina on tullut ruokittua itseään valmiissa pöydissä aika usein. Ei sillä, etteikö anopin tyttö osaisi ruokaa laittaa (minä en osaa) vaan ihan elämän mukavuuden kannalta on mukava ostaa valmista.

Viime aikoina on myös sitten herännyt taas ihmettely mitä näissä valmiissa lounasannoksissa oikein on. Siis en nyt tarkoita aakkosruokailua noutopöydästä vaan tarjoiltuja annoksia. Jotenkin tuntuu, että monet vallankin uudet ravintolat ovat alkaneet tekemään sellaista hienostelulounastamista. Onko syyllisiä nyt sitten nämä televisiossa oppia levittäneet julkkiskokit ja erilaiset tositvkeittiökisat, en tiedä. Viime vuosituhannen lopulla tähän törmäsi vaan ns. hienoissa paikoissa.

Lautasta kun katsoo niin ensimmäinen ajatus usein on, että missä se ruoka on. Lautasella on puolet pinta-alasta varattuna varsinaiselle ravinnolle. Siinäkin se liha-, kala- tai muu vastaava möykky on aika pieni. Viereen on laitettu hillitty kasa erilaisia juureskuutioita puoli raakana. Perunatkin on paloiteltu kuorineen annokseen. Lohkoperunoissa jotenkin ehkä ymmärrän tuon, mutta kyllä paistoperunat pitäisi ilman kuoria paistaa. Saati joskus on jotain peukalonpään kokoisia persiljaperunoita ehkä voissa pyöräytettyinä, mutta kuorineen. Voi hyvää päivää! Kaiken sitten kruunaa se toinen puoli lautasta, jossa lainehtii kastikejärvi.

Eikä tässä vielä mitään. Koko komeus peitetään jollain etäisesti herneenversoa muistuttavalla heinätukolla. Sitä kun sitten yrität syödä asiallisesti niin kyllä on parta kastikkeessa.

Sitten on nämä keitot. Kuva esittää lohikeittoa. Esittääkö? Siinä on kieltämättä kunnon pala pannulta leikattua lohta ja jotain kirkasta lientä. Ja löytyyhän sieltä jokunen perunan kuutio ja juureskuutiokin. Ehkä vielä joku mauste.

No kaiken kaikkiaan makuhan se ratkaisee ja pakko tunnustaa makujen aika usein olleen ihan kohdallaan. Itseannosteluun tottuneena mättöruoan ystävänä tuo ulkonäkö ja annoskoko vastaan aika usein arvokas hinta kuitenkin aina aluksi tökkii.

Alussa mainitsemani aakkosruokailut on tietysti helppoja. Otat juuri sitä mitä tykkäät syödä ilman turhia herneenversoja ja juuri niin paljon, että se on vähän liian paljon. Kyllä sielläkin sinänsä pienissä yksityiskohdissa tekee silloin tällöin mieli sanoa. Hyvä esimerkki on tarjolle pistetyt tomaattilohkot. Pääsääntöisesti niistä ei ole vaivauduttu leikkaamaan sitä vihreätä kantaa pois. Ei maistu tuo kanta mukavalta.

No sainpahan taas sanottua.

Sepponen