Mitä tässä oikein tänään sanoisi?
Juhannussunnutai on kääntynyt iltapäivään. Ulkona on +23 ja pieni pilviharso. On kuitenkin sellainen hiostavan(?) lämmin tunne. Ukkosta ei kuitenkaan ole vielä tänään kuultu. Saisi tuo vähän sataa tänäänkin. Syöty on hyvää kotiruokaa ja iltapäiväkahvikin toscakorvapuustin kanssa nautittu. Ulkoisesti ja sisäisestikin siis kaikki hyvin. Mutta jotkut asiat pyörivät mielessä aina vaan.
Matkustaminen avautuu tiedotti suosikkimatkanjärjestäjäni ja niin tuo vissiin valtiovaltakin antaa ymmärtää tietyin varauksin. Tulee vaan mieleen se vuosien takainen Harri Holkerin aikainen verohallinnon suosikkijulkaisu ’Verotus kevenee’.
Uutisissa kuuluu kuitenkin aika isoja tartunta ja altistus -määriä. Jalkapalloturistien mukana on ilmeisesti tullut iso määrä näitä. Turun – Tukholman autolautalla oli koko joukko altistumisia ja tartuntojakin. Mitä nyt sitten tulee ilmi kun Juhannusfestivaalien vietosta toivutaan, jos toivutaan. Muutama EU -maakin ottaa uudelleen rajoituksia käyttöön pahentuneen tilanteen takia.
Eli kun ajattelee kuinka paljon Suomen ympärillä on tautia vielä niin kyllä se lottovoitolta varmaan tuntuu, jos syksyllä ei ala seuraava aalto.
Rokotustodistus, ihan sellainen EU-tasoinen, on tulostettuna omakannasta ja myös kännykkään tallennettuna. Puolitoistaviikkoa on jo kulunut toisestakin piikistä eli tehon pitäisi muutaman päivän päästä olla parhaimmillaan. Mitä se nyt sitten tarkoittaakaan? Yhä enemmän tulee uutisia myös rokotettujen sairastumisesta ja vielä uudelleen sairastumisesta. No, muistaakseni sillä lohdutetaan, että jos saan nyt tartunnan niin se on (ehkä) lievempi.
Tätä todistusta ilmeisesti nyt matkanjärjestäjät ja ilmeisesti rajaviranomaiset pitää vaadittuna asiakirjana päästäksesi kulkemaan. Puheita on myös, että isojen tilaisuuksien portilla voitaisiin tätä kysyä, mutta tämä nyt on täysin epävirallista tietoa.
En kyllä itse koe oloani kovinkaan paljon helpottuneeksi vaikka molemmat piikit olen saanut. Kyllä vahva varovaisuuteni kaikessa kulkemisessa ja kohtaamisissa jatkuu. En tiedä helpottaako se koskaan vai onko tämä nyt todellakin se ’uusi normaali’.
Kulttuuri on sitten olosuhteista johtuen ollut aika pienessä roolissa reilun vuoden aikana. Teatterit, konsertit, urheilutilaisuudet, yms. on jääneet osallistumatta kun eihän niitä oikeastaan ole ollutkaan. Nyt tämän kesän myötä on alettu käymään pesäpallopelejä katsomassa eli sen verran rohkaistuttu. Maskia sielläkin koitetaan pitää lähitilanteissa eli käytännössä kioskijonossa. Teatteria olen todella kaivannut. Viime syksynä pari kertaa tuli käytyä ennenkuin esitykset alkoi peruuntua. Kesäteatterithan oli vuosi sitten myös kortilla. Nyt ainakin useampi kesäteatteri kertoo aloittaneensa uudella innolla. Täytyy varmasti käydä niissä, jos ei muuta estettä tule.
Yhdistystoimintakin on suurelta osin siirtynyt erilaisiin nettitilaisuuksiin vähän tietysti tarkoituksesta riippuen. Pitkästä kokemuksesta sanoisin, että kyllä ihmisten tapaaminen livenä on kuitenkin se mikä tuo sisältöä ja tunnetta yhteisöön ja ihmisiin. Vähän sääliksi käy kolmannen sektorin yhdistyksien jäsenien puolesta. Toki valtaosa osaa ja käyttää nettiä edes jollain tavalla, mutta turhan iso joukko jää silti vielä toiminnan ulkopuolelle. Todella toivon, että tilanne helpottuu ja voidaan taas tavata ja järjestää ihan livenä erilaisia tilaisuuksia.
Synkistelyltä tuntuu tämä oma ajatteluni. Kaikesta huolimatta kyllä toivon, että tilanne todella rauhoittuu ja pysyy rauhallisena. Olen itsekin jo loppuvuoteen varannut ulkomaanmatkan. Neljä kertaa on matkavaraukseni pandemian aikan siirtynyt. Ehkä se nyt onnistuu.
Eihän tässä olemisessa sinänsä mitään vikaa ole. Rauhallista kotielämää ja välillä ulkonakin liikkumista. Kaupoilla käydään ja asiat hoidetaan. Anopin tyttö on minun onnekseni viihtynyt keittiössä ja ravinnon saantini on ollut turvattua. Viime aikoina on kotikeittiö jopa tarjonnut hienoja normaalista poikkeavia yllättäviäkin tuotoksia. Kiitos siitä.
Toki nyt kesän tullen on taas jo välillä käyty valmiissa pöydässäkin rentoutumassa ja nauttimassa.
Tulee tästä yleistilanteesta mieleen muutamia vuosia sitten YLE / Lapin toimittajan lausuma: ”Ei se niin mee etteikö se jotenkin mee.”
