Jyväskylän Huoneteatterilla 12.4.2026 Eugène Ionescon Kuningas kuolee.

No tulihan tämäkin vihdoin katsottua. Ei taida olla montaa esitystä edes jäljellä. Katsomokin vaikutti aika täydeltä eli Huoniksen tuotannot kiehtoo edelleen ja hyvä niin. Harrastajateatterikin tarvii tuloja ylläpitääkseen omaa näyttämöä.

Olipahan taas ihan hienoa katsella lavalle panoa. Ja mikä ettei, huonislaisilta kaikki onnistuu. Vieraileva ohjaaja Kaarlo Kankaanpää oli mallikkaasti saanut suuren joukon näyttelijöitä ihan oikeasti näyttelemään ja liikumaan. Työryhmä näytti käsiohjelman mukaan koostuvan useasta suunnittelijasta ja toteuttajasta.

Mitä sitten näin? Alussa iso joukko voimakkaasti maskeerattuja ilvelijöitä valtasi lavan. Sitten siihen kasautui jonkunlainen kuninkaan hovi mainittakoon kuningas kahdella vaimolla ja perustoimijat siinä ympärillä. Meno tuntui vähän sirkusmaiselta, mutta vähän kerrallaan selvisi, että onhan tässä juonikin. Kuolemaa siinä pohdittiin ja sitä miltä tuntuu kun kuolemisen aikakin oli määritelty. Tarina on kerrottu Kuninkaan kuolemana, mutta pelot ja odotukset kuolemasta ovat ikuisia.

Roolien läpiviennit olivat sujuvia niinkuin Huoniksella pitääkin olla. Siis kaiken kaikkiaan kaikki olivat hyviä. Jos nyt jotain mainitsen niin kuningasta näyttelevä Jere Oksanen ansaitsee erityiskehut. Melkoisen pitkää monologimaista vetoa eikä pätkinyt yhtään. Sairauskin näyteltiin uskottavasti. Sinipukuisesta vaimon Marianne Hautsalon (toivottavasti muistan oikein?) roolista tuli heti alussa jännästi mieleen ministeri Purra ja kuningasta mietin sitten pääministeri Orpona. Sillai poliittistakin replikointia kuului.

Lavastus oli rönsyilevää. Näyttämö oli oikeastaan täynnä tavaraa. Dystopiaa kun kuvattiin niin kaikki oli sitten enemmän ja vähemmän rappiolla. Hienosti oli lavasteisiin tuotu digiaikaa isoilla näytöillä juoksevilla kuvilla. Valo ja äänitehosteet osuivat kohdalleen.

Ionèscon näytelmät ovat absurdin teatterin suunnan näyttäjiä. Ei kuitenkaan kannata tuon laatusanan takia jättä katsomatta. Kyllä tästäkin ihan hyvä jälkimaku juonellisesta ja asoita pohtivasta näytelmästä jäi.

Käykää ihmeessä katsomassa, ette pety.

t. Seppo ja anopin tyttö Riitta